Siivoojan kynästä

Kesätyöntekijät saapuvat

Se alkaisi olla pikkuhiljaa lehti puussa. Ikkunoiden pesut ovat täydessä käynnissä, kiinteistöjen tuunaaminen kesäkuntoon sisä- ja ulkopuolelta. Tekemistä on paljon pelkkään ylläpitosiivoukseen nähden, joten apukäsiä tarvitaan.

Uudet ja vanhat kesätyöntekijät saapuvat pian vahvistamaan joukkojamme. Osalle työ on tuttua jo aikaisemmilta kesiltä ja toisten kanssa aloitetaan perehdytys aivan aakkosten alkupäästä.

Kesätyöntekijöiden saaminen ei olekaan ihan yksinkertaista hommaa. Mistä heitä saadaan, jos ei olekaan hakijoita jonoksi asti? Työvoimatoimisto? Vuokratyöntekijät? Sukulaiset, tyttäret ja pojat? Kummit, kaimat?  Siinä on monella työnjohtajalla sormi suussa, kun edellisten kesien tekijät lähtevätkin omille poluilleen, kohti omia haaveitaan ja koulutuksiaan vastaaviin töihin. Heistä saamme olla kiitollisia, että saimme heidän apunsa ja työpanoksensa ja toivomme, että olemme voineet antaa matkaeväiksi ne ensimmäiset kokemukset työelämästä. Ja, että ne kokemukset olisivat eteenpäin vieviä ja opettavaisia.

Oma ensimmäinen kesätyö oli pienessä lehtitalossa. Olin ilmoitusasemoijana ja tekstinleikkaajana. Pääsin kesätöihin suhteilla. Äitini ja äidin äiti molemmat työskentelivät samassa lehtitalossa. Pidin niin kovasti työstä, että päädyin kouluttautumaan painopinnanvalmistajaksi. Pettymys koulussa oli kohtalaisen suuri, koska kaikki työ tehtiinkin tietokoneilla ja itse tykkäsin siitä vanhan aikaisesta ”leikkaa, liimaa”-käsityöstä, millä lehtitalossa vielä siihen aikaan suurin osa työstä tehtiin. Tälle opiskelemalleni alalle en sitten koskaan päätynyt ja sen jälkeen tie on vienyt pitkän kaupan alan uran kautta näihin siivoustöihin. Ja huomaan, että olen taas siinä hommassa mistä nautin - teen työtä käsilläni ja saan nähdä työni tuloksen saman tien.

Mitä itse pidän tärkeimpänä kesätyöntekijöiden suhteen, on heidän vastaanottonsa työyhteisöön. Tuntevatko he itsensä tervetulleiksi ja saavatko he sellaisen perehdytyksen, että voivat turvallisin mielin jäädä hoitamaan heille osoitettua tärkeää työtä. Olemmeko me varsinaiset työntekijät helposti lähestyttäviä niin, että meiltä uskaltaa kysyä neuvoa, vaikka montakin kertaa. Paras palaute mitä voi kesätyöntekijältä saada, on se, että hän mahdollisesti saapuu seuraavanakin kesänä meidän avuksemme.

Ihanaa kesän alkua meille kaikille ja kiiltäviä ikkunapintoja!