Siivoojan kynästä

Kohtaamisia

Maanantai... Silmät auki ja verhot ikkunasta sivuun.

Ensimmäinen kohtaaminen on lahjomattoman sään kanssa, harmaata, märkää, kylmää. Olo ei ole kuin Luojan lempilapsella, minä olin tilannut auringon paistetta ja lämpöä.

Seuraava kohtaaminen oli muistini kanssa. Jostain mystisestä syystä olin unohtanut laittaa pyykkikoneen pyörimään, että olisin saanut puhtaat työhousut jalkaan. Kello kipittää jo tuhatta ja sataa ja meikäläinen kiskoo pesurummusta pölyiset työhousut – nyt ei enää auta jahkailla. Ja menoksi!

Kolmas kohtaaminen on työmaan parkkipaikalla. Istun autossa lämmittelemässä kun työparini tassuttelee reippaasti paikalle ja hyppää apukuskin puolelle. Tämä on mukava kohtaaminen. Minulla on uusi työpari ja yhteistyömme on lähtenyt oikein mukavasti käyntiin. On kiva höpötellä ja vaihtaa viikonlopun kuulumiset samalla kun ajetaan ensimmäiseen työkohteeseen. Enää ei edes harmaa keli harmita, mieli on virkeä ja iloinen.

Normaalisti tässä porrassiivojan työssä kohtaa paljonkin ihmisiä työnsä ohessa, mutta näyttää Korona todellakin rauhoittaneen ylimääräiset liikkumiset.

Reseptissä tänään: Moppausta, saunoja, pyykinpesua. Ja näitä toistetaan klo 7-15 välinen aika.

Neljäs kohtaaminen. Kahvitauko. Hulvattomia veikkosia, huollon pojat. Hyvän tuuliset ihmiset luovat hyvän tuulisen auran ympärilleen. Olen kiitollinen työtovereistani.

Päivässä muutama etäkohtaaminenkin puhelimitse, esimies, työkaveri ja aviomies, joka soitteli jotain unohtamaansa asiaa :)Työpäivän kouluarvosana tänään 8½, vähän miinusta vieläkin tuosta säästä ulkona, mutta fiilis hyvä ja tennari nousi kohtuu kevyesti rapussa.

Viides kohtaaminen olikin kollegoiden kanssa näiden osasto521 nettisivujen hallintahommien kanssa, osaston toimistolla. Itse sosiaalisena ihmisenä pidän kovasti uusiin ihmisiin tutustumisesta ja tämä PAM:in touhuihin mukaan lähteminen on tuonut uutta virikettä elämään. Jotain jopa jäi nuppiinkin siitä miten nettisivujen kanssa voidaan jatkossa toimia. Ja tietenkin loppupalaveri kollegan kanssa parkkipaikalla. Varpaat jäätyi, nenät jäätyi, mutta leuat toimivat ;)

Kuudes kohtaaminen. Kaupan kassa. Siinä ei montaa sanaa vaihdeltu. Nälkä kiljui jo siihen malliin vatsassa, että luulin kassaneidinkin kuulevan sen :D

Nilkka suorana kotiin ja lohi pannulle. Nyt on hyvä, masu täynnä ja varpaatkin ovat sulaneet. Huomenna on uusi päivä, toivottavasti paistaa aurinko!